"Pian!" huusi d'Artagnan, "tuolla on taas kaksi!"
"Mutta tätähän kestää aamuun!" tuumi Portos.
Kaksi ratsumiestä lähestyi jälleen nopeasti.
"Voi, monsieur", sanoi Mousqueton, "se, jonka survaisitte alas ratsailta, nousee nyt ylös."
"Mikset menetellyt hänen suhteensa kuten ensimmäisenkin?"
"Olin estetty, monsieur; pitelin hevosta."
Kajahti laukaus, Mousqueton kiljaisi kivusta.
"Voi, monsieur", hän parkaisi, "nyt osui toiseenkin, juuri toiseen! Tämä laukaus tuli ihan vastapainoksi sille, jonka sain matkalla Amiensiin."
Portos käännähti kuin jalopeura ja ryntäsi hevosensa menettäneen ratsastajan kimppuun, joka yritti sivaltaa miekkansa; mutta ennen kuin se paljastui säilästä, oli Portos omansa kahvalla jymäyttänyt häntä päähän niin hirveästi, että hän kaatui kuin härkä lysähtää teurastajan nuijasta.
Vikisten oli Mousqueton luisunut alas ratsailta, sillä hänen saamansa haava ei sallinut hänen istua satulassa.