"No niin, miekkanne, hyvät herrat!" käski herttua.
"Miekkamme!" toisti d'Artagnan kohottaen päänsä ja tointuen; "niitä emme koskaan luovuta!"
"Emme koskaan!" vahvisti Portos.
Jotkut ratsumiehet liikahtivat.
"Silmänräpäys, monseigneur!" virkkoi Atos; "kaksi sanaa!"
Hän lähestyi prinssiä, joka kumartui häntä kohti, ja lausui tälle hiljaa pari sanaa.
"Kuten haluatte, kreivi", vastasi prinssi. "Olen liian suuressa kiitollisuudenvelassa teille, voidakseni evätä ensimmäistä pyyntöänne. Poistukaa, hyvät herrat!" hän virkkoi saattueelleen. "Herrat d'Artagnan ja du Vallon, te olette vapaita."
Käskyä toteltiin heti, ja d'Artagnan ja Portos näkivät nyt olevansa laajan kehän keskuksena.
"Nyt, d'Herblay", sanoi Atos, "laskeudu ratsailta ja tule mukaan."
Aramis hyppäsi maahan ja lähestyi Portosta, Atoksen astuessa d'Artagnanin luo. Kaikki neljä olivat siten jälleen koolla.