"Antakaamme emännälle viisikymmentä pistolia kestityksestä", ehdotti d'Artagnan, "ja tasatkaamme loput kolmesataa."
"Se käy laatuun", vastasi Portos.
"Kehno apaja!" jupisi d'Artagnan pistäessään maksuosoituksensa talteen.
"Hm", tuumi puolestaan Portos, "lähtipä sentään jotakin. Mutta kuulehan!"
"Mitä niin?"
"Eikö hän laisinkaan puhunut minusta?"
"Kas, tosiaan!" huudahti d'Artagnan, joka ei uskaltanut masentaa ystävänsä mieltä mainitsemalla, että kardinaali ei ollut hänestä virkkanut halaistua sanaa, "tosiaan, hän huomautti…"
"Huomautti mitä?" uteli Portos.
"Maltas hiukan — koetan muistaa hänen omat sanansa. Hän huomautti: 'Mitä ystäväänne tulee, niin ilmoittakaa hänelle, että hän voi huoletta kääntää kylkeänsä.'"
"Ahaa!" ihastui Portos; "se merkitsee päivänselvästi, että hän on vakaasti päättänyt parooniudestani."