"Toimita hevoset satuloiduiksi ja ota ratsupyssysi."
"Mutta sanokaahan ensin, monsieur, ketä vastaan lähdemmekään!"
"Emme ketään vastaan", vastasi d'Artagnan; "se on vain varokeino, koska meitä voitaisiin ahdistaa."
"Tiedättekö, monsieur, että on tahdottu surmata parlamenttineuvos Broussel, kansan isä?"
"Mitä ihmettä?" kummeksui d'Artagnan.
"Ihan varmasti, mutta hän sai hyvän koston, sillä hänet vietiin takaisin kotiinsa kansan kantamana. Eilispäivästä saakka on hänen talossaan kuhissut kävijöitä. Hänen luokseen ovat pistäytyneet koadjutori, herra de Longueville ja prinssi Conti. Madame de Chevreuse ja madame de Vendôme ovat lähettäneet käyntikorttinsa, ja milloin hän vain nyt haluaa…"
"No niin, milloin hän vain haluaa…"
Planchet alkoi laulaa:
"Nous fronde-tuuli nyt aamusella, jo kardinaali tais luimistella. Nous fronde-tuuli nyt aamusella!"
"Minua ei kummastuta", virkkoi d'Artagnan hiljaa Portokselle, "että Mazarin olisi mieluummin nähnyt minun kokonaan rusentavan parlamenttineuvoksensa."