"Niin", virkkoi Aramis, "kardinaalilaisuus tai frondelaisuus — mitä se meihin kuuluu! Löytäkäämme jälleen hyvät sekundanttimme kaksintaisteluissa, hartaat ystävämme vakavissa asioissa ja hilpeät toverimme raton hetkinä!"
"Ja aina kun kohtaamme toisemme käsirysyssä", pitkitti Atos, "ottakaamme vain Place Royalea mainittaessa miekka vasempaan käteen ja ojentakaamme kumppanillemme oikea vaikkapa keskellä luotituiskua!"
"Sinä puhut jumalallisesti!" kiitti Portos.
"Sinä olet miehistä suurin", vahvisti d'Artagnan, "ja kymmenkertaisesti verrempi meitä."
Atoksen myhäily ilmaisi sanomatonta iloa.
"Se on siis päätetty", hän sanoi. "Kas niin, hyvät herrat, kätenne! Oletteko hieman kristityitä?"
"Totta hitossa!" vastasi d'Artagnan.
"Olemme ainakin tässä tilaisuudessa, pitääksemme valamme", sanoi Aramis.
"Oih, minä olen valmis vannomaan missä nimessä hyvänsä", virkahti Portos, "jopa Muhametin parran kautta! Piru minut vieköön, jos olen koskaan tuntenut itseäni niin onnelliseksi kuin tällä hetkellä!"
Ja kunnon Portos pyyhkieli vieläkin kosteita silmiään.