"Te olette siis herra Grimaud?"
Matkustavainen nyökkäsi.
"No niin", jatkoi isäntä, "nuori herranne oli täällä vasta neljännestunti takaperin. Hän syö päivällistä Mazingarbessa ja pysähtyy yöksi Cambriniin."
"Pitkäkö matka täältä on Mazingarbeen?"
"Puolenkolmatta lieuen verran."
"Kiitos!"
Tietäessään jo illaksi tapaavansa nuoren herransa näytti Grimaud nyt tyynemmältä. Hän pyyhki otsaansa ja kaatoi itselleen lasillisen viiniä, tyhjentäen sen äänettömänä.
Hän oli vastikään laskenut lasin pöydälle ja laittausi täyttämään sen toistamiseen, kun hirvittävä kirkaisu tunkeusi huoneesta, missä munkki ja kuoleva olivat.
Grimaud kavahti seisaalle.
"Mitä tuo on?" hän kysyi; "mistä kuului huuto?"