"Haavoitetun kamarista", vastasi isäntä.
"Minkä haavoitetun?" tiedusti Grimaud.
"Béthunen entisen pyövelin, joka joutui espanjalaisten soturien käsiin. Hänet on kannettu tänne, ja häntä ripittää nyt muuan augustinilaisveli; pahasti haavoittunut hän näytti olevan."
"Béthunen entinen pyöveli", mutisi Grimaud, yrittäen koota muistojaan. "Viidenkuudetta ja kuudenkymmenen ikävuoden väliltä, pitkä, vanttera, tummaihoinen mies, hiukset ja parta tummat?"
"Aivan niin, paitsi että parta on harmaantunut ja tukka valjennut. Tunnetteko hänet?" kysyi isäntä.
"Olen kerran nähnyt hänet", vastasi Grimaud, ja hänen kasvojaan synkistytti kuva, jonka tuo muisto loihti hänen eteensä.
Vapiseva emäntä riensi paikalle.
"Kuulitko sinä?" hän kysyi mieheltään.
"Kuulin", vastasi isäntä, levottomasti silmäillen ovelle päin.
Samassa kajahti taas huuto, vähemmin vihlova kuin äsken, mutta sitä seurasi pitkällinen voihkaus.