"Kas", vastasi Portos, "se on totta, olin unohtanut."
Atos tähtäsi häneen syvän katseensa.
"Sen olit sinä unohtanut, Portos?" hän sanoi.
"Niin, toden totta!" vakuutti Portos. "Siitä on niin pitkä aika."
"Se asia ei siis paina omaatuntoasi?"
"Ei, ei lainkaan", vastasi Portos.
"Entä sinun Aramis?"
"Ajattelen sitä toisinaan", ilmoitti tämä, "sellaisena omantunnonkysymyksenä, joka mitä parhaiten soveltuu tutkisteltavaksi."
"Ja sinun, d'Artagnan?"
"Minä puolestani tunnustan, että tuota kamalaa aikaa ajatellessani en muistele muuta kuin rouva Bonacieux-paran kuolemaa. Niin", jupisi hän, "olen usein tuntenut karvasta surua uhrin tähden, vaan en milloinkaan tunnonvaivoja murhaajattaren kohtalosta."