"Ei vielä kolmannessakaan", täydensi Portos. "Ja surmattunakin tulee kummitelleeksi uudestaan jalkeilla; todistuksena siitä olemme nyt täällä."
"Ei", lausui Atos, "ei minulle myöskään Raoul tuota huolia, sillä minä toivon hänen käyttäytyvän kuten aatelismies, ja jos hän kaatuu, niin se tapahtuu kunniakkaasti. Mutta katsokaas, jos hänelle se onnettomuus sattuisi, niin…."
Atos pyyhkäisi kalpeata otsaansa kädellään.
"No?" kysyi Aramis.
"Silloin minä pitäisin tätä onnettomuutta sovintouhrina."
"Ahaa", tokaisi d'Artagnan, "kyllä ymmärrän, mitä tahdot sanoa."
"Minä myös", puuttui puheeseen Aramis; "mutta älähän huoli ajatella sitä asiaa, Atos, — mennyttä ei kutsu takaisin."
"Minä puolestani en käsitä", sanoi Portos.
"Armentièresin tapaus", valaisi d'Artagnan hiljaa.
"Armentièresin tapaus?" kummasteli Portos. "Mylady…"