"Neljä harrasta miestä, joilla on miehuutta uhrata henkensä, pystyy paljoon, — olkaa vakuutettu siitä, madame; ja ne, joista puhun, saivat siihen aikaan suuria toimeen."
"Missä sitten ovat nuo neljä miestä?"
"Sitä en tiedä, ikävä kyllä. En ole nähnyt heitä lähes kahteenkymmeneen vuoteen, ja kuitenkin olen ajatellut heitä kaikissa tilaisuuksissa, milloin olen nähnyt kuninkaan olevan vaarassa."
"Ja ne miehet olivat ystäviänne?"
"Eräällä heistä oli henkeni hallussaan, ja hän lahjoitti minulle sen. En tiedä, onko hän jäänyt ystäväkseni, mutta minä ainakin olen siitä hetkestä saakka ollut häneen kiintynyt."
"Ja ne miehet ovat Ranskassa, mylord?"
"Niin, ainakin luulen."
"Sanokaa minulle heidän nimensä; olen kenties jo kuullut heitä mainittavankin, joten ehkä voisin avustaa teitä etsiskelyssänne."
"Muuan heistä oli chevalier d'Artagnan."
"Voi, mylord, ellen erehdy, chevalier d'Artagnan on muskettisoturien luutnantti — olen kuullut hänen nimensä; mutta huomatkaa: minä pelkään, että se mies on täydellisesti kardinaalin puolella."