"Mutta", jatkoi kuningatar, "te varmaankin tulitte jonkun tärkeän asian vuoksi. Mitä on tekeillä?"
Mazarin istuutui tai pikemmin lyyhistyi tilavaan tuoliin ja vastasi raskasmielisen näköisenä:
"Niin, kaiken todennäköisyyden mukaan on meidän piankin pakko erota, jollette te johdu kiintymyksessänne minuun niin pitkälle, että seuraatte minua Italiaan."
"Miksi niin?" kysyi kuningatar.
"Koska, kuten sanotaan 'Tisbee'-oopperassa", virkkoi Mazarin:
"'Maailma tahtoo vain, ett' ero meille koituisi'"
"Te laskette leikkiä, hyvä herra", sanoi kuningatar ja yritti jossakin määrin palautua entiseen arvokkuuteensa.
"Voi, en, madame!" väitti Mazarin, "minä en ollenkaan laske leikkiä. Pikemmin tekee mieleni itkeä, olkaa vakuutettu siitä, ja minulla on todellista aihetta siihen, sillä muistakaa toki, mitä sanoin:
"'Maailma tahtoo vain, ett' ero meille koituisi'
"Ja kun te kuulutte maailmaan, tahdon sanoa, että tekin hylkäätte minut."