"Ahaa", huomautti Atos hymyillen, "teillä on kaksintaistelu?"
"Niin, kreivi, varsin kunniakas kaksintaistelu, johon toivon teidänkin ottavan osaa."
"Minne lähdemme, mylord?"
"Hänen majesteettinsa Englannin kuningattaren luo, joka on pyytänyt minua esittelemään teidät asunnossaan, kreivi."
"Hänen majesteettinsa siis tuntee minut?"
"Minä tunnen teidät, minä."
"Arvoitus kerrassaan!" virkkoi Atos; "mutta mitäpä siitä, — koska te tiedätte ratkaisun, en huoli asiasta sen enempää. Suvaitsetteko illastaa kanssani, mylord?"
"Ei, kiitos, kreivi!" kieltäysi Winter; "tunnustan, että tuon nuoren miehen vierailu on vienyt ruokahaluni ja luultavasti riistää unenikin. Mikä yritys on hänet houkutellut Pariisiin? Minua tavatakseen ei hän tänne tullut, sillä hän ei tiennyt matkastani mitään. Tuo nuori mies kammoksuttaa minua, kreivi, — hän ennustaa meille veristä tulevaisuutta."
"Mitä hän Englannissa hommailee?"
"Hän on Oliver Cromwellin innokkaimpia puoluelaisia."