"Ei", vastasi Atos, "herra Aramis on kunnioittanut minua yhtymällä käsityksiini."
"Voitteko toimittaa minut väleihin tuon herttaisen ja nerokkaan ystävänne kanssa?"
"Kyllä, milloin vain haluatte."
"Onko hän yhtään muuttunut?"
"Hänestä on tullut abbé, siinä kaikki."
"Te peloitatte minua; hänen säätynsä on siis kaiketi saanut hänet luopumaan kaikista suurista yrityksistä?"
"Päinvastoin", kertoi Atos hymyillen, "hän ei ole koskaan ollut enempää muskettisoturi kuin abbéksi tultuaan, ja te tapaatte hänessä todellisen Galaorin. Tahdotteko, että lähetän Raoulin kutsumaan häntä?"
"Ei, kiitos, kreivi! Tähän aikaan hän ei varmaankaan ole kotosalla. Mutta kun luulette voivanne vastata hänestä…"
"Kyllä, niinkuin itsestäni."
"Voitteko luvata tuoda hänet mukananne huomenna kello kymmenen Louvre-sillalle?"