"Mitä pitäisi sinun sanoa herra Brousselille, senkin apina?"
"Tahdon puhutella häntä itseään."
"Se ei käy päinsä, hän tekee työtä."
"Sitten minä odotan", sanoi Friquet, jolle viivytys soveltui sitä paremmin, kun hän kyllä tiesi osaavansa käyttää aikaa edukseen.
Hän nousi nopeasti ylös portaita, ja Nanette-muori seurasi hitaasti perässä.
"Mutta sanohan minulle, mitä tahdot herra Brousselista?"
"Tahdon sanoa hänelle", kirkui Friquet täyttä kurkkua, "että koko kaartilaisjoukko marssii tälle tienoolle. Ja kun olen kuullut kaikkialla sanottavan, että hovilla on pahaa mielessä häntä kohtaan, tulen ilmoittamaan hänelle, jotta hän tietää olla varuillaan."
Broussel kuuli nuoren jolpin huudon, ja ihastuksissaan tämän erinomaisesta innosta tuli hän alas ensimmäiseen huonekertaan, sillä hän oli tosiaan puuhaillut työhuoneessaan portaita ylempänä.
"Kuules, pikku mies", hän sanoi, "mitä tekemistä meillä on kaartilaisten kanssa, ja etkö ole hupsu, kun pidät sellaista ääntä? Etkö tiedä, että noiden herrain menettely on tavallista ja että kaartilla on aina määränä asettua riveihin pitkin kuninkaan tietä?"
Friquet teeskenteli ihmettelyä ja hieroi uutta päähinettä käsiensä välissä.