Kaikki polvistuivat.
Marski tunsi tulijan ja kiirehti hänen luokseen.
"Auttakaa minut tästä, taivaan nimessä", pyysi hän, "muutoin maksaa leikki minulle ja kaikille miehilleni hengen!"
Syntyi melu, joka ei olisi päästänyt ukkosenjyrinääkään kuuluviin. Gondy kohotti kätensä ja vaati hiljaisuutta. Kaikki vaikenivat.
"Lapseni", hän lausui, "tässä näette herra marski de la Meilleraien, jonka aikeista te olette erehtyneet. Hän sitoutuu Louvreen palatessaan pyytämään teidän nimessänne kuningattarelta Brousselimme vapauttamista. Sitoudutteko siihen, marski?" lisäsi Gondy de la Meilleraieen kääntyen.
"Hitto!" huudahti tämä; "totta kai! En toivonut pääseväni näin huokealla."
Marski kohotti kätensä suostumuksen merkiksi.
"Eläköön koadjutori!" hoilasi väkijoukko. Lisäsivätpä jotkut äänet: "Eläköön marski!" Mutta kaikki kirkuivat sitten yhteen suuhun: "Alas Mazarin!"
Tungos avautui; Saint-Honoré-katua myöten oli tie lyhin. Katusulkujen läpi jätettiin pääsy auki, ja marski peräytyi joukkonsa jäännöksen kanssa; edeltä marssi Friquet nulikoinensa, joista toiset olivat lyövinään rumpua ja toiset matkivat torventoitotusta.
Se oli melkein voittokulkue; kaartilaisten takana ummistuivat jälleen katusulut; marski pureskeli kynsiään.