"Että tänne kutsuttaisiin herra koadjutori."
"Koadjutori!" huudahti kuningatar; "tuo inhoittava rettelöitsijä! Hän se on saanut toimeen koko tämän kapinan."
"Sitä suurempi syy", arveli Mazarin; "jos hän on toimeenpanija, niin hän kykenee sen lopettamaankin."
"Kas, madame", huomautti Comminges seistessään ikkunan ääressä, josta hän silmäili ulos, "tilaisuus onkin suotuisa, sillä tuolla hän parhaillaan jakelee siunauksiansa, Palais-Royalin edustalla."
Kuningatar riensi ikkunan luo.
"Se on totta", hän sanoi; "katsokaa sitä teeskentelijää!"
"Minä näen", sanoi Mazarin, "että kaikki polvistuvat hänen edessään, vaikka hän on vain koadjutori; jos minä olisin hänen sijassaan, niin minut revittäisiin kappaleiksi, vaikka olen kardinaali. Pysyn sen vuoksi, madame, toivomuksessani " — Mazarin korosti tämän sanan — "että teidän majesteettinne vastaanottaisi koadjutorin."
"Ja miksette tekin puhu tahdostanne?" vastasi kuningatar hiljaa.
Mazarin vain kumarsi.
Kuningatar seisoi kotvan mietteissään. Sitten hän nosti päänsä ja sanoi: