— Richelieu, — ajatteli d'Artagnan, — olisi jo antanut minulle viisisataa pistolia käsirahoiksi.
"Lupaatte siis palvella minua?"
"Niin, jos ystäväni tulevat mukaan."
"Mutta jos he kieltäytyvät, niin voinenhan silti luottaa teihin?"
"Yksinäni en ole milloinkaan toimittanut mitään tärkeätä", sanoi d'Artagnan päätänsä pudistaen.
"Lähtekää siis etsimään heitä."
"Mitä esitän heille suostuttaakseni heidät palvelemaan teidän ylhäisyyttänne?"
"Tunnette heidät paremmin kuin minä. Lupailette kunkin luonteen mukaan."
"Mitä saan luvata?"
"Että jos he palvelevat minua niinkuin avustivat kuningatarta osoitan tunnustustani suurenmoisesti."