— Nehän ovat herra koadjutorin vaunut, — tuumi hän; — kautta kunniani, alanpa uskoa, että Kaitselmus on puolellamme.
Hän nousi hiljaa vaunuihin ja sanoi vetäen silkkirihmasta, joka johti ajajan pikkusormeen:
"Palais-Royaliin!"
Nopeasti havahtuen ajoi mies käskettyyn suuntaan, vähääkään aavistamatta, että käsky ei ollut hänen isäntänsä antama. Sveitsiläinen huovi oli juuri sulkemaisillaan ristikkoportit; mutta nähdessään uhkeat ajopelit luuli hän jonkun ylhäisen vieraan saapuvan ja antoi vaunujen vieriä pylväskäytävään, jonne ne pysähtyivät.
Vasta siellä huomasi ajaja, että vaunujen takana ei seissytkään lakeijoita.
Hän luuli nyt, että koadjutori oli lähettänyt heidät pois, hyppäsi alas ajopukilta ohjaksia hellittämättä ja tuli avaamaan vaununovea.
D'Artagnan hyppäsi nyt vuorostaan maahan, ja samassa kun ajaja isäntänsä näkemisessä pettyneenä kavahti pelästyen taaksepäin, tarttui anastaja vasemmalla kädellään hänen kaulukseensa ja asetti oikealla pistoolin hänen rintaansa vasten.
"Jos hiiskut sanankaan", varoitti d'Artagnan, "niin olet kuoleman oma!"
Ajaja näki puhuttelijansa kasvonilmeestä, että hän oli joutunut ansaan, ja hän jäi seisomaan avosuin ja silmät suurina.
Pihalla käveli kaksi muskettisoturia; d'Artagnan huusi heitä nimeltä.