"Herra de Bellière", hän virkkoi toiselle, "suvaitkaa ottaa ohjakset tuon kelpo miehen kädestä, nouskaa ajopukille, ajakaa vaunut salaportaiden ovelle ja odottakaa minua siellä, asia on tärkeä ja kuuluu kuninkaan palvelukseen."
Muskettisoturi tiesi, että hänen luutnanttinsa ei voinut palvelustoimissa tehdä mitään huonoa pilaa; hän totteli sanaakaan virkkamatta, vaikka määräys tuntui hänestä kummalliselta.
D'Artagnan kääntyi toiseen muskettisoturiin.
"Herra du Verger", hän sanoi, "auttakaa minua viemään tämä mies talteen."
Muskettisoturi arveli luutnanttinsa pidättäneen jonkun valepukuisen prinssin; hän kumarsi, veti miekkansa ja ilmaisi merkillä olevansa valmis.
D'Artagnan nousi ylös portaita vankinsa saattamana, jota taasen saattoi muskettisoturi, astui eteiskäytävän poikki ja saapui Mazarinin odotushuoneeseen.
Bernouin odotti kärsimättömästi tietoja herrastaan.
"No, miten kävi, monsieur?" hän kysyi.
"Mainiosti, hyvä Bernouin; mutta tässä on mies, joka teidän tulee toimittaa hyvään turvaan."
"Mihin sitten?"