"Emme suinkaan, monsieur", vastasi d'Artagnan, "ja me asetumme käytettäväksenne."
"No niin, hyvät herrat", virkkoi Mordaunt, "me matkustamme viipymättä, sillä tänään on menossa viimeinen päivä kardinaalin pyytämästä lykkäyksestä. Alukseni on lähtövalmiina, ja jollette te olisi tulleet, olisin purjehtinut ilman teitä, sillä kenraali Oliver Cromwell on varmastikin jo hyvin kärsimätön matkani pitkistymisestä."
"Vai niin", tokaisi d'Artagnan, "meidät onkin siis lähetetty kenraali Oliver Cromwellin luo?"
"Eikö teillä ole kirjettä hänelle?" kysyi nuori mies.
"Minulla on kirje, jonka ulkokuori minun piti murtaa Lontoossa; mutta koska nyt sanotte minulle, kelle se on osoitettu, on minun turha odottaa siihen asti."
D'Artagnan repäisi kirjeen päällyksen auki.
Sisäkuoressa oli tosiaankin osoitteena:
"Herra Oliver Cromwellille, Englannin kansallisarmeijan ylipäällikölle."
"Kas", huudahti d'Artagnan, "onpa se omituinen luottamustoimi!"
"Kuka se Oliver Cromwell on?" kysyi Portos hiljaa.