"No?"
"Jos hän johtaa meidät takaisin Ranskaan…"
"Niin mitä?"
"Niin saammehan nähdä!"
Ystävykset saapuivat hotelliin, missä he aterioitsivat mitä parhaalla ruokahalulla, sitten viipymättä lähtien satamaan. Siellä oli priki purjehdusvalmiina, ja aluksen kannella he tunsivat Mordauntin, joka kärsimättömästi asteli edes takaisin.
— On ihmeellistä, — tuumi d'Artagnan itsekseen, kun häntä soudettiin veneellä "Standardiin" — kerrassaan hämmästyttävää, kuinka tavattomasti tuo nuori mies muistuttaa jotakuta henkilöä, jonka olen tuntenut, vaikken osaa sanoa ketä.
He pääsivät nuoraportaiden juurelle ja olivat seuraavana hetkenä kannella.
Mutta hevosten laivaaminen oli työläämpää, ja priki sai nostetuksi ankkurinsa vasta kello kahdeksan illalla.
Nuori mies polki jalkaa maltittomana ja käski avata purjeet.
Kolmen unettoman yön ja seitsemänkymmenen lieuen ratsastuksen näännyttämänä oli Portos vetäytynyt hyttiinsä ja nukkui.