"Minusta se on ollut entisensä näköinen", vastasi Atos.
"Katsokaa, chevalier!" jatkoi Winter.
"Tunnustan kreivi de la Fèren tavoin", sanoi Aramis, "etten näe sen muodossa mitään erikoista."
"Mylord", huomautti Atos, "meidän täpärässä asemassamme on huomio kohdistettava maan päälle eikä yläilmoihin. Oletteko tutkinut skotlantilaisiamme ja pidättekö heitä taattuina?"
"Skotlantilaiset?" kysyi Winter; "mitkä skotlantilaiset?"
"Ka, hitto, meikäläiset!" vastasi Atos; "Levenin jaarlin skotlantilaiset, joiden huostaan kuningas on uskonut itsensä."
"En", virkkoi Winter. "Mutta", hän lisäsi, "sanokaa minulle, ettekö näe — kuten minä — tuota punerrusta, joka kattaa taivaan?"
"Emme ollenkaan", vastasivat Atos ja Aramis yhteen suuhun.
"Sanokaahan", pitkitti Winter yhä saman aatoksen vallassa, "eikö Ranskassa ole taruna, että päivää ennen murhaansa Henrik neljäs pelasi shakkia herra de Bassompierren kanssa ja näki verilaikkuja shakkilaudalla?"
"Kyllä", vastasi Atos, "ja marski itse on sen minulle kertonut monastikin."