"Winter", kysyi kuningas, "uskotteko te omanne horjumattomuuteen?"
"Sire, he ovat vain ihmisiä, ja ihmiset ovat käyneet kovin heikoiksi tai ilkeiksi. Uskon heidät kyllä horjumattomiksi, mutta en mene takuuseen heistä; oman henkeni luovuttaisin heidän haltuunsa, mutta epäröitsen uskoa heille teidän majesteettinne turvallisuutta."
"No niin", huomautti Atos, "rykmentin puutteessa on meitä tässä kolme harrasta miestä, ja se riittää. Teidän majesteettinne nouskoon ratsaille ja asettukoon meidän keskellemme; me menemme Tynen yli, tulemme Skotlantiin ja olemme turvassa."
"Onko se teidänkin neuvonne, Winter?" kysyi kuningas.
"On, sire."
"Entä teidän, herra d'Herblay?"
"Samoin, sire."
"Tapahtukoon siis tahtonne. Antakaa tarvittavat määräykset, Winter."
Winter astui ulos; sillaikaa kuningas täydensi pukeutumisensa. Päivän ensimmäinen kajastus alkoi tunkeutua teltan aukoista, kun Winter palasi.
"Kaikki on valmiina, sire", hän ilmoitti.