"Eivätkö he muka ole kuulleet everstinsä käskyä! Mutta katsokaa!" huudahti kuningas pysähdyttäen hevosensa niin kiivaalla tempaisulla, että sen kintereet hetkuivat, ja tarttuen Atoksen ratsun ohjaksiin.
"Voi pelkureita, kurjia kavaltajia!" huusi Winter, jonka ääni kajahti selvästi, kun hänen miehensä hajautuivat riveistä ja levisivät tasangolle päin.
Tuskin viisitoista miestä oli vielä koolla hänen ympärillään odottamassa Cromwellin huovien hyökkäystä.
"Kuolkaamme heidän kanssaan!" huudahti kuningas.
"Niin, kuolkaamme!" toistivat Atos ja Aramis.
"Tänne kaikki uskolliset sydämet!" huusi Winter.
Tämä ääni tunkeusi ystävysten korviin asti, ja he karauttivat laukkaan.
"Ei mitään armoa!" ärjäisi ranskaksi vastaten Winterin huutoon ääni, joka sai heidät hätkähtämään.
Winter taasen vaaleni sen kuullessaan ja jäykistyi kuin kivettyneenä.
Huutaja oli muhkean mustan ratsun selässä englantilaisten hyökkääjien etummaisena ja kiihdyksissään karauttanut kymmenen askelta rykmenttinsä edelle.