"He pitivät sanansa", vastasi Mordaunt; "he eivät hievahtaneet paikaltaan."
"Niitä kurjia!" mutisi Cromwell.
"Heidän upseerinsa pyytävät päästä puheillenne, sir."
"Minulla ei ole aikaa. Ovatko he saaneet maksunsa?"
"Saivat yöllä."
"Lähtekööt siis tiehensä, palatkoot vuoristoonsa ja peitelkööt siellä häpeäänsä, jos sikäläiset tunturit ovat kyllin korkeita sen kattajiksi! Minulla ei enää ole tekemistä heidän kanssaan eikä heillä minun kanssani. Ja nyt jättäkää minut, Mordaunt."
"Ennen lähtöäni", sanoi Mordaunt, "minulla on muutamia kysymyksiä tehtävänä teille, sir, ja eräs pyyntökin, valtiaani."
"Minulle?"
Mordaunt kumarsi.
"Tulen luoksenne, sankarini, suojelijani, isäni, ja sanon: Oletteko tyytyväinen minuun, valtiaani?"