"Mitäkö teemme, perhanassa! Sitäpä ei ole vaikea sanoa."
"Sano siis, d'Artagnan."
"Riennämme lähimpään satamapaikkaan, panemme yhteen kaikki pikku varamme, vuokraamme aluksen ja purjehdimme Ranskaan. Minä ainakin panen likoon viimeisen lanttinikin. Paras aarre on kuitenkin elämä, ja myönnettävä on, että meidän elämämme nyt on hiuskarvan varassa."
"Mitä sinä siitä sanot, du Vallon?" kysyi Atos.
"Minä", vastasi Portos, "olen täydellisesti d'Artagnanin kannalla; tämä Englanti on kehno maa."
"Olet siis päättänyt jättää sen?" tiedusti Atos d'Artagnanilta.
" Sang-Diou ", vannoi d'Artagnan, "enpä näe, mikä minua pidättelisi!"
Atos ja Aramis vilkaisivat toisiinsa.
"Lähtekää siis, hyvät ystävät", virkkoi edellinen huokaisten.
"Mitä! Lähtekää?" toisti d'Artagnan. "Lähtekäämme, piti sanomasi!"