"Sen kyllä ymmärrän", myönsi d'Artagnan.
"Mutta sanokaahan", kysyi englantilainen, "ovatko nuo vankinne vaarallisia?"
"Missä suhteessa?"
"Kykenisivätkö he yrittämään väkivaltaista yllätystä?"
D'Artagnan puhkesi nauramaan.
"Hyväinen aika!" hän huudahti; "toista vaivaa horkka, hän kun ei ole kyennyt tottumaan teidän asumaanne ihastuttavaan maahan, ja toinen on maltalaisritari, ujo kuin nuori tyttö. Varmemmaksi vakuudeksi olemme ottaneet heiltä linkkuveitsetkin ja taskuaseet pois."
"No niin", esitti Groslow, "ottakaa siis heidät mukaan."
"Mitä! Te tahdotte sitä?" virkahti d'Artagnan.
"Niin, onhan minulla kahdeksan miestä."
"Mitä sitten?"