Hän astui ovelle.
"Mousqueton!" huusi hän.
"Monsieur!" kuului ääni ikäänkuin maan uumenista.
"Päästä irti vanki", käski d'Artagnan; "kaikki on lopussa."
"Mutta", tokaisi Atos, "kuka siis oli se kurja, joka kohotti kätensä kuninkaan pään menoksi?"
"Pyövelinviran harrastaja, joka muuten piteli piilua tottuneesti", huomautti Aramis, "sillä yksi isku riitti, kuten hän toivoikin."
"Ettekö nähneet hänen kasvojaan?" kysyi Atos.
"Hänellä oli naamio", vastasi d'Artagnan.
"Mutta sinä, Aramis, joka olit niin lähellä?"
"En nähnyt muuta kuin harmahtavan parran, joka ulottui naamion alapuolelle."