"Minä en juo, monsieur", epäsi Bazin, arvokkaasti työntäen takaisin upseerin käden; "sellainen saattaa sopia suruttomille."
— Lahjomaton! — mutisi d'Artagnan. — Minulla on tosiaan huono onni!
Kun d'Artagnan hajamielisenä hellitti Bazinin kaavusta, käytti tämä vapauttaan, peräytyäkseen nopeasti sakaristoon, missä hän ei luullut olevansa turvallinen ennen kuin oli lukinnut oven perässään.
D'Artagnan seisoi liikkumattomana, mietteissään ja silmät tähdättyinä oveen, joka oli hänen ja Bazinin väliseinänä, kun hän tunsi jonkun keveästi koskettavan olkaansa sormenpäällä.
Hän käännähti katsomaan ja oli huudahtamaisillaan kummastuksesta, mutta vaitiolon merkiksi laski nyt henkilö, jonka sormi oli häneen kajonnut, tämän sormen huulilleen.
"Te täällä, hyvä Rochefort!" virkkoi hän puolikovaa.
"Hiljaa!" vastasi Rochefort. "Tiesittekö, että olin vapaalla jalalla?"
"Sain sen kuulla alkuperäisestä lähteestä."
"Keltä sitten?"
"Planchetilta."