"Kuinka? Planchetilta!"
"Niin juuri, hänhän teidät vapautti."
"Planchet!… Niin, olinpa tosiaan tuntevinanikin hänet, ja tapaus osoittaa, ystäväni, että hyvä työ ei mene koskaan hukkaan."
"Mitä aiotte tehdä täällä?"
"Tulen kiittämään Jumalaa onnellisesta vapautumisestani", vastasi Rochefort.
"Entä edelleen? Sillä arvattavasti ei tämä ole varsinaisena aiheena."
"Edelleen kuulustamaan ohjeita koadjutorilta ja katsomaan, emmekö voisi tehdä Mazarinille mitään kiusallista kujetta."
"Siinäpä on rauhaton pää! Toimitatte itsenne kai piammiten jälleen Bastiljiin."
"Oh, sitä minä kyllä varon, uskokaa minua! Kovin ihanaa on saada hengittää vapaata ilmaa. Ja minä", jatkoi Rochefort syvään hengähtäen, "aionkin käväistä maalla, tehdä pikku matkan maaseudulle."
"Vai niin?" sanoi d'Artagnan; "sellainen aikomus minullakin on."