— Sinä kaadat kaksi pisaraa emäntäsi lasiin, kaksi pisaraa, kuuletko? Ei enempää eikä vähempää. Sitten hän nukkuu, nukkuu niin sikeästi, että hän ei sinua kutsu, ja sinulla on siis aikaa paeta.
— Oh, ellei muuta tarvita, eihän se ole ollenkaan vaikeata.
— Sinä kaadat siis ne kaksi pisaraa?
— Tietysti.
— Lupaatko sen?
— Oh, — virkkoi Nicole, — oma etunihan mielestäni vaatii sen tekemään; ja sitäpaitsi telkeän neidin niin hyvin, että…
— Älä toki, — sanoi Richelieu pikaisesti. — Sitä juuri sinä et saakaan tehdä. Päinvastoin jätät huoneen oven auki.
— Ah, — äännähti Nicole tuntien sisäistä puistatusta. Hän oli käsittänyt. Richelieu huomasi sen hyvin.
— Siinäkö kaikki? — kysyi tyttö.
— Ihan kaikki. Nyt voit mennä sanomaan sille aliupseerillesi, että hän järjestää matkalaukkunsa.