— Luullakseni, — vastasi Nicole. — Nyt, monseigneur, minulta vielä puuttuu tärkein.
— Tippojako tarkoitat?
— Niin; monseigneurilla on kai pullo?
— Minulla on pulloni, jota pidän aina mukanani. Nicole hymyili.
— Ja sitten, — sanoi hän, — Trianon suljetaan joka ilta, eikä minulla ole avainta.
— Mutta minulla on, minä kun olen ensimäinen kamariherra.
— Ah, todellako?
— Kas tässä.
— Kaikkipa käykin onnellisesti, — virkkoi Nicole, — aivan kuin ihmeiden ketju. Mutta hyvästi nyt, herra herttua.
— Miksikä hyvästi?