— Kuvailkaa hänet minulle hiukan tarkemmin, — sanoi Balsamo tyynesti.
— Ahaa, käsitän; haluatte, että mainitsen teille jonkinlaiset tuntomerkit, herra kreivi?
— Niin, monsieur, jos suvaitsette.
— No hyvä, — sanoi hra de Sartines luoden Balsamoon katseen, jonka hän koetti tehdä tutkivaksi, — mies on teidän ikäisenne, teidän kokoisenne, ryhdiltään teidänlaisenne, esiintyy milloin ylhäisenä, kultaa siroittelevana herrana, milloin luonnon salaisuuksia tutkivana taikurina, milloin jäsenenä jossakin salaisessa yhdistyksessä, missä ne kaikessa hiljaisuudessa vannovat kuolemaa kuninkaille ja valtaistuinten kukistamista.
— Oh, — virkkoi Balsamo, — tuo on hyvin epämääräistä!
— Mitä, epämääräistäkö?
— Niin, tietäisittepä, kuinka monta miestä olen tavannut, joihin kuvauksenne sopii!
— Todellako?
— Ihan varmaan; ja tekisitte hyvin antaessanne minulle vähän tarkempia tuntomerkkejä, jos haluatte, että teitä autan. Ensiksikin, missä maassa hän etupäässä asuu?
— Hän asuu kaikissa maissa.