— Hän ei ole siellä enää, monseigneur.
— Ei ole siellä enää! Missä hän sitten on?
— Sitä en tiedä.
— Onko hän siis lähtenyt täältä?
— On.
— Yksinäänkö?
— Niin.
Mutta hänhän ei pysynyt pystyssä
Monseigneur, totta kyllä, että hän makasi muutamia silmänräpäyksiä tainnuksissa; mutta viisi minuuttia senjälkeen kun hra de Fenix oli osoitettu monseigneurin työhuoneeseen hän heräsi tuosta omituisesta tilastaan, jossa eivät esanssit eivätkä hajusuolat mitään auttaneet. Sitten hän avasi silmänsä, nousi meidän kaikkien nähden ja hengähti tyytyväisesti.
— Ja sitten?