Lääkäri lakkasi hetkiseksi katselemasta Andréeta ja käänsi huomionsa nuoreen mieheen, jonka hymyilevää ja hilpeätä ilmettä hän koetti itselleen selittää.
— Olette siis jutellut sisarenne kanssa, kuten teitä neuvoin? — kysyi hän.
— Olen, tohtori, olen.
— Ja olette rauhoittunut?
— Minulla on nyt taivas helvetin asemesta sydämessäni. Tohtori tarttui Andréen käteen ja tunnusteli kauan nuoren tytön valtimoa. Filip katseli häntä ja näkyi miettivän:
"Niin, tutkikaa, tohtori; nyt en enää pelkää lääkärin lausuntoja." —
No, monsieur? — virkkoi hän voitonriemuisena.
— Herra ritari, — vastasi tohtori Louis, — olkaa hyvä ja jättäkää minut kahden kesken sisarenne kanssa.
Nämä koruttomasti lausutut sanat masensivat nuoren miehen rohkeuden.
— Mitä! Vielä? — sanoi hän.
Tohtori viittasi.