— Tunnustakaa, muutoin totisesti annatte minulle kovin huonon käsityksen itsestänne.
— Vielä kerran, monsieur, veljeni ei ole täällä minua puolustamassa, ja minä sanon teille, että loukkaatte minua, että en teitä käsitä ja että vaadin teitä suoraan ja selvästi lausumaan ajatuksenne tästä oletetusta sairaudesta.
— Viimeisen kerran, mademoiselle, — jatkoi lääkäri kummastuneena, — tahdotteko säästää minulta tuskan punehduttaa teidät?
— Minä en käsitä teitä, en käsitä teitä, en käsitä teitä! — toisti Andrée kolmeen kertaan, katsellen lääkäriä kysyvästi ja säihkyvin silmin, jotka kuvastivat uhmaa, melkeinpä näyttivät uhkaavan.
— No niin, minä puolestani käsitän teidät, neitiseni; te epäilette tiedettä, toivotte voivanne salata tilanne maailmalta. Mutta luopukaa siitä harhaluulosta, yhdellä ainoalla sanalla masennan kaiken ylpeytenne: te olette raskaana…
Andrée päästi kauhean kiljahduksen ja kaatui selälleen sohvalle.
Tämän huudon kajahdettua ovi työnnettiin rajusti auki, ja Filip syöksyi keskelle huonetta paljastetuin miekoin, veristävin silmin ja vapisevin huulin.
— Te valehtelette, lurjus! — sanoi hän lääkärille. Tohtori kääntyi verkalleen nuoreen mieheen päin, yhä painellen puolikuolleena huohottavan Andréen valtimoa.
— Se mitä sanoin, on sanottu, monsieur, — vastasi oppinut ylenkatseellisesti, — eikä miekkanne, olkoon se paljastettuna tai huotrassa, saa minua sanojani peruuttamaan.
— Tohtori! — mutisi Filip pudottaen aseensa.