Ja hiukan pysähtyen puheessaan hän loi Balsamoon katseen, josta ei puuttunut lujuutta.
— Muistatteko, — jatkoi hän, — että saavuitte Trianoniin yöllä suuressa myrskyssä ensi perjantaista lukien kuusi viikkoa sitten?
Balsamon vakava muoto synkistyi.
— Kyllä sen muistan, — virkkoi hän. — Näittekö minut ehkä?
— Näin.
— Sitten tulette tarjotaksenne vaitiolonne ostettavakseni? — sanoi
Balsamo uhkaavasti.
— En, monsieur; sillä minulle on tämä vaitiolo vielä tärkeämpää kuin teille.
— Sitten olette se, jota nimitetään Gilbertiksi.
— Niin olen, kreivi.
Balsamo kiinnitti syvän ja ankaran katseen nuoreen mieheen, jonka nimeen kohdistui niin kauhea syytös. Hän, joka oli ihmistuntija, hämmästyi nuorukaisen varmaa esiintymistä ja arvokasta puhetta.