— Siis sinä et pukeudukaan? — sanoi Teresia ivallisesti.
— En.
— Et ota uutta tekotukkaasi?
— En.
— Etkä siristä pieniä silmiäsi?
— Sanon sinulle, että menen sinne vapaana miehenä, teeskentelyttä ja pelotta: minä menen hoviin niin kuin menisin teatteriin; ja esiinnynkö näyttelijäin mielestä hyvin vai huonosti puettuna, siitä minä viisi.
— Oh, mutta ajathan toki partasi, — virkkoi Teresia; — se on puolta jalkaa pitkä.
— Sanon sinulle, että en muuta mitään ulkoasussani. Teresia räjähti niin äänekkääseen nauruun, että Rousseau kiusaantuneena meni toiseen huoneeseen.
Emännän pistelyt eivät tähän loppuneet; hänellähän oli niitä varalla kaiken laatuisia, ehtymättä. Hän otti perin huolellisesti kaapista juhlapuvun, puhtaat liinavaatteet ja vahatut kengät, mennen sitten levittämään kaikki nämä kauniit kapineet Rousseaun vuoteelle ja tuoleille.
Mutta tämä ei näkynyt niihin kiinnittävän pienintäkään huomiota.