Sovittuun aikaan illalla Gilbert nousi Mirabeaun pikku asunnon portaat.
Mirabeau odotteli häntä leposohvalla lojuen. Kun Gilbert joutui viipymään jonkun tovin salongissa, sillaikaa kun kreiville käytiin ilmoittamassa hänen saapuneen, silmäili hän sisälle astuessaan ympärilleen ja huomasi nojatuolille unohdetun kasimirhuivin.
Mutta joko johtaakseen Gilbertin huomion toisaalle tai päästäkseen nopeammin tekemään tärkeät kysymyksensä Mirabeau ehätti sanomaan:
»Ah, te olette tullut! Olen kuullut teidän jo täyttäneen lupauksenne edellisen osan. Pariisi tietää, että olen sairas, ja Teisch-poloinen on saanut yhtenään kahden tunnin ajan kertoa tilastani ystäville, jotka ovat tulleet tiedustelemaan, voinko nyt paremmin, ja kenties myöskin vihamiehille, jotka ovat tulleet kuulemaan, eikö tilani ole muuttunut huonommaksi.
Siinä lupauksenne edellinen osa. No, oletteko täyttänyt jälkimäisen osan yhtä tarkasti kuin edellisenkin?»
»Mitä tarkoitatte?» kysyi Gilbert hymyillen.
»Tiedätte sen kyllä hyvin.»
Gilbert kohautti olkapäitään kuin vastalauseeksi.
»Oletteko käynyt Tuileries-palatsissa?»
»Olen.»