Ja hän poistui rummun päristessä Pont-de-Sommevellestä. Kello löi tällöin puoli kuusi.
Pari sataa askelta kauppalasta herttua poikkesi sivutielle välttääkseen
Sainte-Menehouldia, jossa mieliala kuului olevan vieläkin kiihtyneempi.
Silloin juuri Isidor de Charny, kannustaen ja suomien hevostaan, jolla hän oli kahdessa tunnissa pyyhkäissyt parikymmentä kilometriä, saapui postitalon pihaan. Toista hevosta hänelle satuloitaessa hän tiedusteli, oliko kauppalassa nähty husaareja. Hänelle vastattiin, että se joukko-osasto oli neljännestunti sitten lähtenyt käymäjalkaa Sainte-Menehouldiin päin. Hän tilasi hevoset ja toivoen tavoittavansa herttuan ja saavansa hänet keskeyttämään matkansa hän ratsasti täyttä neliä vereksellä hevosellaan.
Kuten olemme maininneet, oli herttua poikennut Sainte-Menehoulden tieltä juuri silloin kun varakreivi de Charny saapui postitalon edustalle. Isidor ei siis voinut saavuttaa häntä.
XXV
Kuningas tunnetaan
Kymmenen minuuttia Isidor de Charnyn lähdön jälkeen saapuivat kuninkaan vaunut.
Kuten herttua oli ennustanut, oli väkijoukko hajaantunut.
Koska kreivi de Charny tiesi, että Pont-de-Sommevellessä piti ensimmäisen suojelusjoukkueen heitä odottaa, ei hän pitänyt välttämättömänä pysytellä taempana. Hän ratsasti vaununoven kohdalla kiihoittaen postimiehiä, jotka kuin määräyksestä tuntuivat haluavan ajaa vain pikku hölkkää.
Saavuttiin Pont-de-Sommevelleen. Kun ei nähty husaareja eikä herttuaa, kurkottautui kuningas kärsimättömänä vaunuista ulos.