Yksi niistä tähtäsi kuningattaren rintaan.
Isidor näki sen, syöksyi paikalle ja sysäsi pyssynpiipun syrjään.
»Ampukaa!» huudettiin.
Muuan miehistä noudatti kehoitusta. Onneksi pyssy ei lauennut.
Isidor kohotti kätensä ja olisi surmannut miehen metsästyspuukollaan, mutta kuningatar tarttui hänen käsivarteensa.
»Ah, madame», huudahti Isidor raivostuneena, »taivaan nimessä, sallikaa minun tehdä loppu tuosta heittiöstä!»
»Ei, herra», sanoi kuningatar. »Miekka tuppeen, kuuletteko?»
Isidor totteli osittain. Hän laski metsästyspuukkonsa alas, muttei pannut sitä tuppeen.
»Haa, jos minä tapaan sen Drouetin…» mutisi hän.
»Hänet minä luovutan teille», sanoi kuningatar puoliääneen ja puristi omituisesti hänen käsivarttansa.