Myymälän nurkasta nousivat kömpelötekoiset puuportaat ylempään kerrokseen.
Tässä kerroksessa oli kaksi huonetta: edellinen, jonkunlainen varasto-aitta, oli täynnä lattialle ladottuja tavaramyttyjä, katosta roikkui kynttilänippuja, takan reunalla oli vieretysten sokerikekoja, jotka oli kääritty paksuun siniseen paperiin ja joiden harmaa paperihattu voitiin ottaa pois, kun ostaja halusi nähdä sokerin laadun ja väripuhtauden. Toinen huone oli liikkeen omistajan makuusuoja, jossa vielä näkyi nopean ylösnousun aiheuttaman epäjärjestyksen merkkejä. Drouet oli näet käynyt herättämässä hänet.
Rouva Sausse, puolipukeissa, tuli tästä huoneesta, meni sen edessä olevan huoneen läpi ja ilmestyi portaitten yläpäähän juuri silloin kun ensin kuningatar, sitten kuningas, sen jälkeen Ranskan lapset, madame Elisabeth ja rouva de Tourzel astuivat myymälähuoneen kynnyksen yli.
Piirin prokuraattori oli tullut jo ennen matkalaisia.
Satakunta kaupungin asukasta oli saattamassa vaunuja, jotka pysähtyivät herra Saussen asunnon edustalle pienen torin varrella.
»No?» sanoi kuningas astuessaan sisälle.
»Niin, hyvä herra», vastasi Sausse, »on kysymys matkatodistuksesta. Jos rouva, joka sanoo olevansa vaunujen omistaja, suvaitsee antaa minulle matkatodistuksensa, esitän minä sen valtuustolle, joka paraikaa kokoontuu tarkastamaan, onko se pätevä.»
Koska matkatodistus, jonka paroonitar de Korff oli antanut kreivi de Charnylle ja kreivi de Charny kuningattarelle, oli kunnossa, kehoitti kuningas rouva de Tourzelia ottamaan sen esille.
Tämä ottikin taskustaan tuon kallisarvoisen paperin ja antoi sen Sausselle, joka kehoitettuaan vaimoaan pitämään huolta näistä salaperäisistä vieraista lähti valtuuston kokoukseen.
Mieliala oli siellä hyvin kiihdyksissä, sillä Drouet oli läsnä. Herra Sausse astui saliin kädessä paperi. Jokainen tiesi matkalaisten poikenneen hänen asuntoonsa. Hänen astuessaan saliin syntyi odottava hiljaisuus.