Oltiin juuri menossa erään leipuriliikkeen ohitse. Ajuri pysäytti. Pitou poikkesi sisälle, osti kahden naulan leivän ja palasi ajoneuvoihin.
Vähän edempänä Pitou pysäytti ajurin toistamiseen.
Erään anniskelun eteen.
Pitou meni ostamaan viinipullon ja palasi Sebastienin viereen.
Vielä kolmannenkin kerran Pitou pysäytti ajurin, tällä kerralla leikkelemyymälän eteen.
Pitou poistui hetkeksi vaunuista ja osti neljänneksen silavaa.
»Ja nyt», sanoi, »ajakaa pysähtymättä Coq-Héronin kadulle saakka.
Minulla on kaikki mitä tarvitsen.»
»Hyvä», huomautti Sebastien, »ymmärrän tarkoituksesi ja voin olla ihan levollinen».
Ajoneuvot vierivät Coq-Héronin kadulle ja pysähtyivät vasta numero 9:n kohdalla.
Mitä lähemmäs tätä taloa tultiin, sitä kiihtyneemmäksi muuttui Sebastienin mieliala. Hän seisoi vaunuissa, kurkottautui ikkunasta ulos ja huusi ajurille: