"Kai sitten heltiää vähän juomarahaa", sanoi auvergnelainen virnistäen.
"Aja nyt vain."
Piiska läjähteli jälleen.
"Täytyy minun kai sittenkin puhua", ajatteli upseeri. "Muuten minua pidetään tyhmänä, kun ensin olen esiintynyt julkeana."
"Hyvät naiset", sanoi hän vielä epäröiden, "nyt olette perillä."
"Teidän jalomielisellä avullanne."
"Kylläpä teillä onkin ollut meistä vaivaa!" lisäsi nuorempi nainen.
"Mitä vielä! Sitä en osaisi ajatellakaan."
"Mutta me emme sitä koskaan unohda. Pyydän nyt, että saamme tietää nimenne."
"Nimeni?"