"Minä en piittaa Laurentista. Minulla on määräykseni."
"Kuka te olette?"
"Kukako olen?"
"Niin, kuka?"
"Entä te?" kysyi ääni.
Tiedustelu oli jokseenkin suorasukainen, mutta ei auttanut tinkiä, vaan täytyi vastata.
"Me kuulumme kuningattaren hoviseurueeseen. Asumme linnassa ja tahdomme päästä huoneisiimme."
"Jaha, naiset, minä olen sveitsiläinen, palvelen muuten ensimmäisessä Salischamade komppaniassa ja teen ihan päinvastoin kuin Laurent: jätän teidät portin taakse."
"Oh!" mutisivat molemmat naiset, joista toinen kiivastuneena puristi toisen kättä.
Sitten hän koki hillitä suuttumustaan ja sanoi: