"Hyvä mies, tietysti te noudatatte määräystänne, kuten kelpo sotilaan pitääkin, enkä minä tahdo houkuttaa sitä laiminlyömään. Mutta olkaa sen verran ystävällinen, että ilmoitatte Laurentille, joka ei voi olla kaukana."
"En voi jättää paikkaani."
"No lähettäkää joku muu."
"Ei ole ketään."
"Pyydän teiltä, olkaa niin hyvä!"
"Kaikkea vielä, madame, nukkukaa kaupungissa. Mokomakin asia! Jos minun nokkani edessä lyödään kasarmin portti kiinni, kyllä minä makuupaikan löydän."
"Krenatööri, kuulkaa", sanoi päättävällä äänellä vanhempi nainen. "Saatte kaksikymmentä louisdoria, jos avaatte."
"Ja kymmenen vuotta vankeutta, kiitos! Neljäkymmentä kahdeksan livreä vuodessa — ei se riitä."
"Minä toimitan, että teidät ylennetään kersantiksi."
"Hyvä, mutta määräykseni antaja ammuttaa minut kuoliaaksi; kiitos!"