Ja hän astui ylös portaita. Prinssi kulki edellä. Kaikkien askelten äänet vaimensi paksu matto, joka verhosi rappusia. Päästyään ensi kerrokseen prinssi soitti toista kelloa, jonka helinä taas säikähdytti kuningatarta ja neiti de Taverneytä, he kun eivät sitä ennakolta aavistaneet. Mutta heidän kummastuksensa oli vielä suurempi, kun näkivät tämän huonekerran ovien itsestään aukenevan.
"Alan jo todellakin vavista, Andrée; entä te?" lausui kuningatar.
"Niin kauan kuin teidän majesteettinne käy edellä, seuraan minä hyvässä luottamuksessa."
"Se, mitä täällä tapahtuu, kälyni, on perin yksinkertaista", sanoi nuori prinssi. "Tuosta ovesta, joka on suoraan edessänne, voitte nyt astua huoneustoonne. Katsokaa!"
Ja hän näytti kuningattarelle ihastuttavaa turvapaikkaa, jota emme voi olla tässä selittämättä.
Aluksi oli pieni eteinen, jonka seinät ja lattia olivat ruusupuuta, katto Boucherin maalaama, ja kalustona pari hyllypöytää. Sen takana oli pieni naistenhuone, seinät valkoista kasmirivaatetta, johon taitavimmat koruompelijattaret olivat yltyleensä ommelleet kukkia. Tämän huoneen kalusto oli päällystetty kirjo-ompeluksilla silkkipitseineen, joiden hienoissa vivahduksissa ilmeni se taitavuus, minkä nojalla senaikuista gobeliiniverhoa voi pitää taiteellisena mestariteoksena.
Naishuoneesta päästiin viehättävään, siniseinäiseen makuukamariin, jossa oli silkkiset pitsiuutimet, upea vuode hämärässä sivukomerossa, loimuava tuli valkoisessa marmoriuunissa, kaksitoista hyvänhajuista vahakynttilää Clodionin valamissa haarajaloissa, kiiltävä, taivaansininen tulen varjostin kiinalaisine kultahelyineen: sellaisia ihmeitä tuli molempien naisten näkyviin, kun he arasti astuivat tähän komeaan piilopaikkaan.
Ainoaakaan elävää olentoa ei ilmestynyt; kaikkialla lämpöä ja valoa, eikä missään voinut keksiä syitä näin moneen miellyttävään vaikutelmaan.
Kuningatar, joka vain epäröiden oli astunut eteisestä huoneeseen, pysähtyi hetkeksi makuusuojan kynnykselle.
Prinssi pyysi kohteliaasti anteeksi, että hänen täten oli pakko antaa ilmi salainen asia, joka ei ollut hänen kälynsä arvon mukainen. Kuningattaren vastauksena oli vain puolittainen hymy, joka sanoi enemmän kuin mitkään sanat.