"Voi, minä ihan näännyn väsymyksestä, ja jos teidän majesteettinne sallii…"
"Todellakin olette aivan kalpea", sanoi Artoisin kreivi.
"Juuri niin, kultaseni", sanoi kuningatar. "Istukaa tai pankaa vaikka maata. Artoisin kreivi jättää tämän huoneuston meidän haltuumme, eikö niin, Charles?"
"Täydellisesti haltuunne, madame."
"Odottakaa, sananen vielä, kreivi! Jos te menette pois, kuinka voimme kutsua teidät takaisin?"
"Minua ette vähääkään tarvitse, käly; kun kerran olette täällä, pitäkää koko taloa omananne."
"Täällä on siis muitakin huoneita!"
"Tietysti. Ensiksikin on ruokasali, jossa pyydän teitä käymään."
"Arvatenkin pöytä valmiiksi katettuna?"
"Se on selvää, ja siellä neiti de Taverney, joka näkyy sitä hyvin tarvitsevan, saa vahvaa lihalientä, linnunpuolikkaan ja tippasen Xeres-viiniä, ja te, kälyni, tapaatte siellä sellaisia keitettyjä hedelmiä, joista pidätte niin paljon."