"Kuninkaalle on jo ilmoitettu."
"Tekö ilmoititte?"
"En suinkaan, vaan meriministeri, jonka lähetin hänen luokseen. Koko asia ei kuulu minulle; ymmärrättehän, minä olen liian kevytmielinen, tuhlari, hulluttelija, niin ettei minun sovi sekaantua näin tärkeisiin asioihin."
"Oliko meriministerikin tietämätön herra de Suffrenin tulosta Ranskaan?"
"Hyvä käly, olettehan tuntenut kyllin monta ministeriä niinä neljänätoista vuotena, jolloin olette ollut Ranskan dauphine tai kuningatar, tietääksenne, etteivät ne herrat koskaan tärkeätä asiaa tiedä. Tällä kertaa sai ministeri tietonsa minulta ja ihastui."
"Sen kyllä uskon."
"Käsitätte kaiketi, hyvä käly, että se mies on koko ikänsä minulle kiitollinen, ja hänen kiitollisuuttaan juuri tarvitsenkin."
"Mitä varten?"
"Välittämään lainaa."
"Ai, ai", huudahti kuningatar nauraen, "nyt te pilasitte kauniin tekonne!"