"Niin, kuningattaren luo."
"Eikä mitä, isä, ei, kiitos vaan!"
"Miksi ei? Miksi kiitos vaan? Oletko hullu? Etkö tahdo takaisin kuningattaren luo?"
"En, se ei käy päinsä; te ette ajattele, mitä tahdotte."
"Vai ei käy päinsä! Etkö voi palata kuningattaren luo, joka odottaa sinua?"
"Joka odottaa minua?"
"Juuri niin; kuningattaren luo, joka ikävöi sinua."
"Ikävöi minua!"
Ja Filip loi parooniin tuikean silmäyksen.
"Uskonpa todellakin, isäni, että unohdatte, mitä sopii puhua", sanoi hän kylmästi.